Lainio työskenteli sodan jälkeen kolmessa mainostoimistossa: Ilmo Oy:llä, Erva-Latvalalla ja MV:ssa (Markkinointi Viherjuuri).

Ilmo oli mainostoimisto, jonka perusti Suomen Tuontiteollisuuksien Keskusliitto. Perustamisella haluttiin järjestää teollista mainostamista. Nimi olikin perustettaessa 1924 Teollinen Ilmoituskeskus, sitten Suomen Ilmoituskeskus Oy, josta ILMO tuli käytännössä tutummaksi.

Mainostoimisto Erva-Latvalassa Lainio työskenteli taide-osastolla vuosina 1946-1951. Lainio muistelee teoksissaan usein Armas J. Pullaa, jonka kanssa hän työskenteli Erva-Latvalalla monien vuosien ajan. Armas J. Pulla työskenteli toimiston tekstipuolella ja Lainio taidepuolella. Molempia miehiä yhdisti kiintymys kirjoihin ja sanoihin sekä tietysti yhteinen synnyinkaupunki Viipuri. 1980-luvun alussa he toimivat yhdessä Oi aika Viipurin -kirjan toimituskunnassa. Viipurin Suomalaiselle Kirjallisuusseuralle Lainio kirjoitti luvun Viipurin poika Armas J. Pulla. Kirjoitus ilmestyi seuran toimitteessa n:o 10 vuonna 1992. Samaan toimitteeseen Lainio kirjoitti myös artikkelin Viipurin nimestä ja sen synnystä.

Markkinointi Viherjuurella Lainio toimi ateljeepäällikkönä 60-luvulla. Hän kertoo Olipa kerran -kirjassaan, kuinka Kielikello-lehti sai logonsa. Eräänä päivänä kielitoimiston johtaja professori Matti Sadeniemi vieraili taide-osastolla ja kertoi uudesta lehdestä, jonka nimellä ei vielä ollut ulkoasua. Sari Maamies Kielikello-lehdestä on kertonut, että Lainion aloitteesta julistettiin logosuunnittelukilpailu, jonka Viherjuurella työskentelevä mainosgraafikko Topias Sunna voitti.