Eka Lainio määrättiin v. 1941 ly-määräyksellä Merenkulkuhallituksen palvelukseen.

Merenkulkuhallituksessa Lainio työskenteli Merikarttalaitoksella. Jatkosodan aikana ja myöhemminkin tarkkoja karttoja tarvittiin. Muun muassa Hankoniemestä lännen suuntaan olevat Lainion piirtämät kartat olivat pitkään käytössä. Työmääräys merenkulkuhallituksessa loppui marraskuussa 1944.

Sota-ajan muista töistään Lainio on kirjoittanut eloisan kuvauksen muun muassa Olipa kerran -kirjaan. Hän kirjoittaa luvussa Laulukirja, että asemasodan aikana ilmestyi rintamasotilaille tarkoitettu pieni kirja, Päivän lauluja toimittajinaan Erkki Vuorela ja Tatu Pekkarinen. Lainio vastasi kuvituspuolesta. Kansikuvassa on nainen, jolla on punainen turkki päällä ja sotilas käsikynkässä. Nainen ja sotilas näyttävät iloisilta. Kansikuvakin lienee Lainion tekemä.

Eka Lainion kirjoittamista kirjoista löytyy liikuttavia tarinoita varhain kuolleesta vaimosta. Lainio kertoo kirjassaan Šamaanien tanssi:

“Eräänä varhaiskevään päivänä pitkältä matkaltaan etelästä jo saapunut joutsenpari lensi kesäkotimme yli siivet puunlatvoja hipoen. Oli pitkäperjantai. Samana iltana vaimoni kävi niitä vielä tervehtimässä läheisellä lahdella. Mutta seuraavan aamun valkenemista hänen ei enää sallittu nähdä...”

Toinen koskettava pieni luku löytyy kirjasta Meriltä ja merien rannoilta:

“Hävittäessäni vaimoni toivomuksen mukaan hänen vanhoja valokuviaan löytyi niiden joukosta pienille muistikirjan lehdille kirjoitettu runo – Suru. Sytytellessäni nuotiotulta rannalle, jota reunusti vielä edellisen kesän kuivunut kaislikko, ui lahdelle kaksi lumenvalkeaa joutsenta. Keväällä -84.”

Joutsen-motiivi toistui Lainion piirroksissa ja maalauksissa usein. Tämä kaunis muisto varmaankin vaikutti siihen kalliopiirrosten joutsen-aiheen lisäksi.

Lainio etsi kuolleen vaimonsa sormukselle uutta omistajaa ja sopiva sitten löytyikin. Lumottu sormus -sadun tapahtumat kietoutuvat viehättävällä tavalla jo ammoisina aikoina tapahtuneisiin, mutta myös tosielämään. Raaseporin linnakin sijaitsee kymmenen kilometrin päässä Verkvikistä, Lainion kesäpaikasta.

Eka Lainio harrasti merenkäyntiä ja kalanpyyntiä. Norjan vesillä hän kalasti jo 1950-luvulla. Noitarummut ja kalajumalat -kirjan piirrokset ovat pääosin 1950-luvulta., useimmat ovat paikan päällä tehtyjä, jotkut luonnosten, muistikuvien ja museoiden esine- ja kuva-aineistoa.

Eka Lainiossa oli taiteilijan lisäksi roima annos tutkijaa, löytöretkeilijää ja seikkailijaa. Dokumentaatiot piirrosten muodossa ovat hyvin tarkkoja.